Tulla unohdetuksi

uudestaan       uudestaan

           vahingossa

            tahallaan

 

Tulla jätetyksi

omaan tyhjään

humisevaan

maailmaan

 

Ja löytyä

sieltä

       aina vaan

       aina vaan

tarvittaessa

uudestaan

 

Ja lopulta kadota

kokonaan

Löytää itsensä

      ja säilyttää

jättää sinut

huutamaan

           Kaikki pois piiloistaan

 

 

 

Sydän yllättyy aina

vaikka järki on tiennyt

                           piirtänyt kartan

                           laatinut aikataulun

Sydän säikähtää kerälle

painuu maan alle

versoo sieltä vihaisia oksia

kuin Jaakolle pavunvarsia

kohti häntä,

joka

          tälläkin kertaa        

          täysin yllättäen

          varoituksetta

                        sydänparkaa haavoitti.

 

 

Jätä minut

     yksin

 

koska sinne,

mihin minä

haluan mennä

         ei kukaan

        tule minua viemään

 

Minä menen nyt

tule

jos haluat

  mutta tule

   yksin

Minussa ei

nyt

ole tilaa sinulle

Sinä minussa

        syöt minua pois

 

Kun minä palaan

minä riitän

 

Se mikä minusta

       puuttuu

on jotain

mitä olen velkaa

vain itselleni

 

Kun minä olen

    itseni lunastanut

minusta riittää

sinulle

itselleni

        

         Yksin

minä

voin olla sinulle

           kaikki

 

Ilman kosketusta

minä lopun

tähän

omiin ääriviivoihini

    jotka eivät päästä

mitään pois

päästä sinä

          minä

käyn liian painavaksi

    itselleni kantaa

 

Runo piirtyy paperille

         kuin itsestään

         tulee        ei mistään

kyyneleet silmissään

 

Luen rivit

pala kurkussa

palan halusta

halata        lohduttaa

        lohdutonta

 

Miten voi

               ihmisellä

olla noin paha

olla

              siis kellä?